Lain vaatima yksi palovaroitin 60 neliötä kohden on vain minimi, joka ei yksin takaa turvallisuutta. Oikea palovaroittimen sijoitus on edullisin keino pelastaa ihmishenkiä, sillä se antaa elintärkeät minuutit aikaa paeta palavasta asunnosta. Taloyhtiön hallituksen on tiedettävä, mistä se vastaa: vastuut ja vaatimukset ovat täysin erilaiset riippuen siitä, onko kyse asukkaan paristolaitteesta vai yhtiön sähköverkkoon kytketystä järjestelmästä.
Palovaroittimien kunnossapito on taloyhtiöissä jatkuva päänvaiva, jonka väärinymmärtäminen voi johtaa hengenvaaraan. Laki määrittelee vastuunjaon kuitenkin selkeästi.
1. Paristokäyttöiset palovaroittimet: Asukas vastaa. Jos asunnon palovaroittimet toimivat paristoilla, niiden hankinta, testaus ja paristojen vaihto kuuluvat asukkaalle – niin osakkaalle kuin vuokralaisellekin. Taloyhtiön ja isännöitsijän rooli on tällöin ohjeistaa ja tiedottaa.
2. Sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet: Taloyhtiö vastaa. Kaikissa 1.2.2009 jälkeen rakennetuissa tai laajasti saneeratuissa kiinteistöissä palovaroittimien on oltava sähköverkossa. Näiden laitteiden hankinta, asennus ja kunnossapito kuuluvat yksiselitteisesti taloyhtiölle. Yhtiö ei voi siirtää vastuuta osakkaalle edes yhtiöjärjestyksen muutoksella.
Taloyhtiön hallituksen on selvitettävä, kumpi malli omassa kiinteistössä on käytössä. Vaikka vastuu olisi asukkaalla, hallituksen velvollisuus on muistuttaa säännöllisesti testauksesta. Monet vanhemmat taloyhtiöt Oulun seudulla ovatkin siirtyneet yhtiön vastuulla oleviin järjestelmiin, koska se on ainoa tapa taata luotettava turvallisuustaso koko kiinteistössä.
Neliömääräinen minimi on vain lähtökohta. Palovaroittimen sijoitus on aina suunniteltava asunnon pohjaratkaisun mukaan. Tavoite ei ole täyttää lakia, vaan varmistaa mahdollisimman nopea hälytys.
Asenna varoitin jokaiseen makuuhuoneeseen. Suurin osa kuolemaan johtavista tulipaloista syttyy yöllä. Nukkuva ihminen ei haista savua. Suljettu makuuhuoneen ovi hidastaa savun leviämistä käytävään, jolloin käytävän varoitin voi hälyttää liian myöhään. Sijoita varoitin makuuhuoneen kattoon, keskeiselle paikalle.
Turvaa poistumisreitit. Asenna palovaroitin jokaiseen kerrokseen ja erityisesti portaikkojen yläpäähän, sillä savu nousee ylöspäin. Eteiset ja käytävät, jotka johtavat ulos, ovat pakollisia asennuspaikkoja. Mieti reitti, jota pitkin pakenisit tulipalon sattuessa – varoittimien on katettava tämä reitti.
Huomioi oleskelutilat. Olohuone on yleinen palon syttymispaikka sähkölaitteiden, kuten televisioiden ja latureiden, takia. Myös takalliset tilat vaativat oman varoittimensa. Varmista, että varoitin on sijoitettu kattoon keskeiselle paikalle.
Esimerkki kolmiosta (alle 60 m²):
Väärin sijoitettu palovaroitin on lähes yhtä hyödytön kuin ei varoitinta lainkaan. Jatkuvat turhat hälytykset johtavat siihen, että asukas repii laitteesta pariston irti. Siksi on ehdottoman tärkeää tietää, minne varoitinta ei saa asentaa.
Keittiö: Älä asenna varoitinta lieden tai uunin viereen. Ruoanlaitosta syntyvä höyry ja käry laukaisevat hälytyksen herkästi. Asenna varoitin keittiön lähelle, esimerkiksi eteiseen, mutta vähintään 4–6 metrin päähän liedestä.
Kosteat tilat: Kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone ovat kiellettyjä paikkoja. Höyry aiheuttaa vääriä hälytyksiä ja voi vaurioittaa varoittimen elektroniikkaa.
Ilmanvaihdon ja ilmalämpöpumpun lähellä: Älä asenna varoitinta tulo- tai poistoilmaventtiilin tai ilmalämpöpumpun viereen. Voimakas ilmavirta voi estää savua pääsemästä tunnistimeen ja viivästyttää hälytystä kohtalokkaasti.
Katon ja seinän nurkka: Vältä asentamasta varoitinta aivan seinän viereen. Katon ja seinän liitoskohtaan syntyy noin puolen metrin "kuollut kulma", johon savu ei kerry tehokkaasti. Asenna varoitin aina vähintään 50 cm päähän seinästä, mieluiten keskelle kattoa.
Paristokäyttöinen palovaroitin on perusturva, mutta taloyhtiölle se on aina kompromissi. Sen toiminta on täysin yhden asukkaan aktiivisuuden varassa. Ainoa tapa taata aukoton paloturvallisuus on siirtyä yhtiön vastuulla olevaan, sähköverkkoon kytkettyyn ja ketjutettuun järjestelmään.
Mitä ketjutus tarkoittaa? Sarjaan kytketyt eli ketjutetut palovaroittimet viestivät keskenään. Kun yksi havaitsee savua, kaikki asunnon varoittimet alkavat hälyttää. Tämä on ratkaisevan tärkeää isoissa tai monikerroksisissa asunnoissa. Esimerkiksi kellaripalo ei välttämättä herätä yläkerran makuuhuoneessa nukkujaa, jos hälytys kuuluu vain alhaalla.
Taloyhtiön edut:
Erityisesti monissa Oulun vanhemmissa, peruskorjausikää lähestyvissä kerrostaloissa palovaroitinjärjestelmän päivitys on järkevin ja turvallisin investointi. Se on selkeä teko, jolla hallitus osoittaa välittävänsä asukkaiden turvallisuudesta pelkkien suositusten sijaan.
Palovaroitin on uusittava 5–10 vuoden välein valmistuspäivästä, joka löytyy laitteen pohjasta. Varoittimen sensori heikkenee iän myötä, eikä vanha laite enää hälytä ajoissa, vaikka testinappi toimisikin. Pelkkä paristonvaihto ei siis elvytä vanhaa laitetta.
Lyhyt piippaus noin minuutin välein kertoo lähes aina pariston loppumisesta. Jos pariston vaihto ei auta, sensoriin on voinut kertyä pölyä. Kokeile imuroida varoitin varovasti. Jos piippailu jatkuu, laite on tullut tiensä päähän ja se on vaihdettava uuteen.
Lain mukaan kyllä, jos kaksio on alle 60 neliötä. Turvallisuuden kannalta vastaus on ei. Asiantuntijat suosittelevat aina vähintään kahta varoitinta: toinen makuuhuoneeseen ja toinen poistumisreitille, kuten eteiseen. Näin hälytys kuuluu, vaikka makuuhuoneen ovi olisi yöllä kiinni.
Kyllä. Hallituksen ja isännöitsijän velvollisuus on valvoa pelastuslain noudattamista. Jos paristokäyttöinen varoitin puuttuu, yhtiön tulee huomauttaa asiasta. Viime kädessä vastuu on kuitenkin asukkaalla. Siksi selkein ratkaisu kaikille on siirtyä yhtiön vastuulla olevaan järjestelmään.